3a Linturetkellä

LINTURETKI KESKIVIIKKO 26.3.2014

Olimme luokan kanssa linturetkellä Vanhankaupunginlahdessa. Mukanamme oli Teija ja Ville ope. Suunnistimme iPadilla, se oli hauskaa. Etsimme tikan jälkeä mutta turhaan.

Ryhmässämme oli Tinja ja Ronja. Kävimme lintutornissa näimme Juotsenia.

Tässä on kaksi niistä.

Ne olivat hyvin kauniita.

Sen jälkeen lähdimme syömään. Kun olimme syöneet aloimme suunnistamaan takaisin lähtöpaikalle.

Meillä oli tosi hauskaa!

tekiät:Greta&Adja

Linturetkellä oli tosi hauskaa kun, me etsimme rasteja padeillä. Mutta kun, olimme vapaa ajalla minä menin puulautan päälle mutta se puulautta upposi minä kastuin läpimäräksi. Yksi hauska juttu oli kun kävimme Koiton majalla. Minä söin kaikki muut eväät paitsi pääruuan. Siellä oli laituri joka keikkui ja meinasi irrota yhestä kohasta. Kun kasteli päänsä sai yhen pisteen ryhmälleen. Kun palasimme koululle meillä oli vielä ruokailu mutta ruokailun jälkeen sai mennä kotiin. 

Pikkutikan ääni

Koitto 3A

Me olimme luokan kanssa linturetkellä. Sää oli mainio mutta tuulta riitti. Ope antoi pädit joilla piti suunnistaa eväs paikalle. Eväs paikka oli Lammassaaressa. Olin Gretan,Tinjan ja Adjan kanssa suunnistamassa. Kun kaikki oli saapunut eväs paikalle niin aloitettiin eväiden syönti. Sitten oli vapaata. Jos kävi uimassa niin sai pulpettiryhmälleen viisi pistettä. Otto p meni lautalle seisomaan hän melkein putosi veteen.  Kiikaroin lintuja mutta hienoin lintu oli joutsen. Minä kuulin tikan nakutusääntä. Sitten me lähdettiin koululle syömään. Matka sieltä koululle oli 8km.Sitten me syötiin koululla ja päästiin kotiin.

Ronja N 3A

Keskiviikkona meillä oli linturetki Viikissä. Oli mukavan aurinkoinen ilma, ja  aika lämmin. Meillä oli suunnistusta ja kiikaroin Joutsenia piilokojusta. Etsin Arnon kanssa Tikan jälkiä ja löysimme myös siirtolohkareen. Ne olivat suunnistuksen rasteja. Sen jälkeen lähdimme Koiton majalle syömään eväitä, ja Otto ja Koitto putosivat mereen. Otto yritti silti rakentaa lauttaa, ja Anssi löysi rannalta ruosteisen puukon. Koiton maja oli Lammassaaressa, ja eväitten jälkeen kävelimme pienissä ryhmissä Lintutornille. Sitten kävelimme pitkospuita pitkin kohtauspaikalle, ja sieltä takaisin Käpylään. Oli tosi kiva retki

Tinka 3A

Mentiin lintu- ja luontoretkelle. Oli kivaa. Mentiin vanhempien/huoltajien tai  kavereiden vanhempien/huoltajien kyydillä Vanhankaupunginlahdelle. Siellä alkoi luonnonsuojelualue, jonka alussa meidät jaettiin ryhmiin, ja kaikille ryhmille jaettiin iPadit Action Trackia varten. Action Trackin avulla kierreltiin luonnonsuojelualuetta suoritellen tehtäviä, kunnes päädyttiin Koiton majalle. Sieltäkin löytyi tehtävä: ”Minkä lentävän nisäkäslajin yksilöitä elelee myös täällä?” Nähtiin mm. peippo, pajulintu, harmaahaikara¹, pikkutikka, sinisorsa², kyhmyjoutsen³, harakka ja varis⁴. Reitillä oli paljon pitkospuita. Kun päästiin Koiton majalle (Lammassaareen (ei Wikipedia-linkkiä)), oli eväiden syöntiä, ja sen jälkeen oli vapaata. Jos kasteli päänsä vedessä, sai ryhmälleen kolme pistettä. Uimisesta sai viisi pistettä. Sitten käveltiin pitkä matka (Minean mukaan 12 km) koululle.

¹²³⁴Näitä näin itsekin.

Arno 3A

vaahtokarkkeja ja spagetteja

Luonto- ja tiedeluokat kisailivat spagettikisassa torstaina 27.2.
3-4 henkisten joukkueiden tehtävänä oli tehdä 20 spagetista, rullallisesta maalarinteippiä, villalangasta ja vaahtokarkista rakennelma 18 minuutissa niin että vaahtokarkki olisi mahdollisimman korkealla.

Joukkueilla oli mitä moninaisimpia ratkaisuja. Parhaat tornit kohosivat lähes metrin korkeuteen. Tulkinta siitä, saiko tornin kiinnittää pöytään herätti epäselvyyksiä. Virallisessa versiossa kisasta olisi saanut, tällä kertaa Käpylässä ei saanut.

Tulokset:

3a,"Aliisi, Minea, Otto",2
3a,Tinja & co,19
3a,"Daniel, Taavi, Akseli",33
3a,"Julius, Oskar, Eemeli, Kuisma",41
3a,"Urho, Koitto, Anssi",51
3a,"Pauliina, Samu, Ronja, Liina",-
3a,"Tinka, Ronja, Arno",-
4a,"Oliver, Ilja, Ramona, Siiri",1
4a,"Heta, Sonja, Niko, Julius",26
4a,"Laura, Aliisa, Elina","26,5"
4a,"Oskar, Aleks, Hertta, Sara",51
4a,"Venla, Aino, Mikael H, Ukri",54
5a,"Olivia, Tilda, Maia, Marja","2,5"
5a,"Timi, Joel, Vilko, Kassu","6,5"
5a,"Angelos, Lauri, Juho",-
5a,"Nuutti, Kalle, Mondil, Burhan",-
6a,"Salli, Tekla, Mimosa","13,5"
6a,"Matti, Ari, Tatu, Tuisku",47
6a,"Pessi, Otto, Milo",48
6a,"Vilja, Karoliina, Aslak, Olli",83
6a,"Safia, Laura, Maria",-
7d,"Ronja, Nadiifo, Sonja, Anna-Leena, Milja","1,5"
7d,"Nooa, Noah, Joona, Visa","2,5"
7d,"Akseli, Elmeri, Mikko",6
7d,"Alma, Viivi, Senni, Tarina",23
7d,"Olga, Milli, Elsa, Farhia",25
8e,"Siiri, Emma, Aurora",2
8e,"Simeon, Leon, Otto, Sampsa",2
8e,"Vertti, Marius, Sami",27
8e,"Oskari, Kasper, Joel, Teemu",71
8e,"Helmi, Olivia, Adele",75
9d,"Julia, Selma, Janet",15
9d,"Lilli, Suvi, Salla",57
9d,"Arttu, Feeliks, Otso, Otto, Riku",62
9d,"Rikke, Jan, Teemu, Jesse","\"94\""

Käpylän ysiluokkalaiset simuloivat jääkautta

Suomessa oli jääkausi 30000-10000 vuotta sitten. Lähes kaikki Suomen pinnanmuodot ovat jääkauden aikaansaamia.

Tutkimme jääkauden pinnanmuotoja ja niiden muutoksia. Rakensimme jääkausiajan jäätikön pienoismallin sorasta, hiekasta, lumesta ja kivistä Amerin puistoon. Jäätiköiden kokoluokka oli noin 50x50 cm². Soraa ja hiekkaa kasattiin jäätikön alle, päälle ja jäätikkökerrosten väliin. Sen jälkeen simuloimme lämpökauden. Kannoimme kuumaa vettä kastelukannuissa ja kaadoimme vettä jäätiköiden päälle. Jäätiköt alkoivat hiljalleen sulaa ja sen sisään ja eteen alkoi muodostua hiljalleen erilaisia pinnanmuotoja. Jäätikkö ei sulanut tasaisesti vaan siihen muodostui piikkejä ja onkaloita. Lisäksi näimme muun muassa jäätikköjokia, railoja, deltoja eli jäätikköjokien suistoja, harjuja, tuntureita, hiidenkirnuja ja jäätikköjärviä. Moreeni jäi Suomeen ja multa virtasi jäätikköjokien mukana Viroon ja Unkarin mustanmullan alueelle.

Mannerjää

Lämpökausi alkaa

Jäätikön sisäisestä onkalosta virtaa jäätikköjoki

Harju muodostuu

Pitkittäisharju jäätikköjoessa

Onkaloita, piikkejä ja hiidenkirnuja

 

9C ja 9D –luokkien oppilaat

Vaahteran lehtien värin vaihtuminen

Tekijät: Melina, Ilhan ja Emma  7B

 

Valitsimme tutkimuksen aiheeksi vaahteran lehtien värin vaihtumisen, koska aihe tuntui kiinnostavalta. Tiesimme ennestään, että lehtien väri vaihtuu, kun ilmasto kylmenee. Päätimme tutkia eriväristen lehtien soluja. Aluksi ajattelimme, että solut ovat erilaisia erivärisissä lehdissä.



Kuva 1. Palat vaahteran lehdistä, joita tutkimme

 Toteutus

Hypoteesin testaamiseksi teimme tutkimuksen. Menettelimme seuraavasti: Kävimme hakemassa ulkoa muutaman punaisen, keltaisen ja vihreän vaahteran lehden. Leikkasimme lehdet ohuiksi suikaleiksi ja katsoimme niitä mikroskoopilla. Emme onnistuneet leikkaamaan riittävän ohuita suikaleita, joten päätimme tehdä asian eri tavalla. Murskasimme keltaisen, vihreän ja punaisen lehden omiin kippoihin ja lisäsimme sinne pieniä kiviä ja viinaa. Murskasimme niitä, kunnes viina värjäytyi lehden väriseksi. Kaadoimme viinat ja pienen määrän vettä lasiastioihin. Laitoimme yhteen purkkiin vain vettä. Laitoimme lasiastioihin koepaperit ja annoimme niiden olla siellä 4 päivää.



Kuva 2.  Murskattujen lehtien värjääma vesi-alkoholiseos purkissa

Tulokset

Päätuloksenamme oli, että erivärisissä lehdissä on erilaisia soluja. Laitoimme paperit vierekkäin pöydälle ja vertasimme niitä toisiinsa. Keltainen näyte epäonnistui, koska paperi luiskahti viinaan, mutta punainen ja vihreä onnistuivat loistavasti. Huomasimme, että vesiraja oli kaikissa papereissa, paitsi keltaisessa samassa kohdassa. Paperissa, jossa oli vain vettä ei ollut vesirajan jälkeen muita viivoja. Punaisessa ja vihreässä viivoja oli useampia. Huomasimme, että ne olivat eri kohdissa ja erivärisiä. Molemmissa näytteissä oli vesirajan jälkeen ruskea kaistale. Punaisessa näytteessä oli muutama punaruskea paksumpi raita, jonka jälkeen raidat olivat kapeampia. Vihreässä oli ensimmäisen raidan jälkeen paksu vaalea kaistale ja useita tummanvihreitä kapeita raitoja. 



Kuva 3. Koetulokset vasemmalta: 1. keltaiset lehdet (näyte pilalla), 2. punaiset lehdet, 3. vihreät lehdet, 4. pelkkä vesi

                             

 Kuva 4. Punaisen ja vihreän  lehden kromatografia näyte, jossa raidat ovat eri väriaineiden molekyylejä

 Johtopäätös

Päättelimme, että eriväriset lehdet ja niiden solut ovat erilaisia. Mikroskoopilla tämä tutkimus ei onnistunut, sen takia käytimme viinaa ja pieniä kiviä solujen murskaamiseen. Saimme tietää ilman mikroskooppiakin, mitä solujen sisällä on.

Maisemamaantiedettä

Maisemaprojekti 5A

 

Kohteena Taivaskallio

Kaikki Käpyläläisethän tuntevat Taivaskallion kuin omat taskunsa ja tietävät mäenlaskut ja uuden vuoden vastaanottajaiset... Tutustumalla alueen historiaan löysimme ainakin meille uutta tietoa!
 
Tiesitkö?

• Ennen Malminkartanon ja Paloheinän jätemäkien rakentamista Taivaskallio oli Helsingin korkein paikka (60 m).
• Alueen poikki menee Pekka Jokipaltion tie. Jokipaltio oli eversti toisessa maailmansodassa.
• Taivaskalliolla toimi sotien aikana v. 1939–44 raskas ilmatorjuntapatteri Taivas (paikan nimi tulee tästä!). Huipulla on muistona vanhoja ilmatorjunta-asemia ja yksi ilmatorjuntatykki (76-millinen tšekkoslovakialainen Skoda).
• Taivaskalliolla on jääkauden merkkejä. Siellä on kaksi siirtolohkaretta ja lisäksi kaksi muinaisrantamerkkiä. Toinen merkki on rantakivikko (32 m merenpinnan yläpuolella), jossa on pyöristyneitä kiviä, koska n. 7000 vuotta sitten paikalla oli Litorina-meri. Toinen ja ylempi (45 m merenpinnan yläpuolella) merkki on hiekkainen ja kivinen rantavalli, koska yli 10 000 vuotta sitten paikalla oli Ancylus-järvi.

Äänimaisema

Kuuntelimme hiljaa 5 minuuttia ympäristön ääniä ja sen jälkeen jokainen teki omalla tyylillään äänistä merkinnät omaan korttiinsa.

Mistä ilmansuunnasta kuului ääniä?

Maisemamaalaus

Monien suosikkitehtävä oli perinteinen maisemamaalaus akvarelleilla. Kohteeksi sai valita laajan näkymän tai yksityiskohdan ympäristöstä. Lue loppuraporteista miten kaikilla homma ei mennyt ihan putkeen!

Kuurosokean maisema

Korvatulpat korvissa ja huivi silmillä maiseman kokemus onkin aivan erilainen. Tämä oli mielenkiintoinen ja vähän pelottava tehtävä... mutta ajattele, jos tutkisit ympäristöä aina näin! Miltä se tuoksuu? Miltä haisee? Mitä muotoja tunnet? Miltä kaikki tuntuu ja tuntuuko tutulta?

 

Otteita maisemaprojektin loppuraporteista

"- - kuulin esim. lintujen ääntä, kävelyä ja puiden havinaa. Sitten haistoin sammalta, kasveja ja erilaisia hajuja ja koskin johonkin ällöttävään ja meinasin tippua. Yritin kävellä varovasti enkä oikeesti tiennyt minne kiipesin. tunsin kasveja ja isoja puita. Aistin puita ja sammalta kiviä ja kasveja ja tuntui suoralta pyörätieltä ja pehmeältä ja tunsin maata. Maalasin kiveä joka oli tehty 1944. Maalasin kuvaan ruohoa ja taivasta ja sen kiven harmaalla." -Joni

"Lempitehtäväni oli maiseman maalaus. Löysin kuolleen vesiliskon. Kuulin erilaisia ääniä esim. linnunlaulua. Oli hauskaa katsoa Maiaa, koska hän oli jännittynyt ja hauskannäköinen, koska hänellä oli side silmillä ja korvatulpat korvissa." -Marja

"Retken hauskin kohta oli se, kun kompuroin. En edes tiedä mikä oli tylsää. Opin, että olisi aika vaikeaa olla sokea ja kuuro." -Olivia

"Minä haistoin maata, sammalta, puuta. Ja se oli outoa koska en kuullut tai nähnyt. Tunsin kiveä ja sammalta, puuta, oksia. Ne oli teräviä, pyöreitä. Kuuntelimme neljä minuuttia. Kuulin linnun ääntä, heinäsirkan ja kun tuuli meni. Maisematyö tein hienon työn joka putosi veteen :( Taivaskalliolla on illalla lepakoita. Taivaskallio on suosittu laskupaikka." -Andrey

 

Lähteet:

Antti Salla: Kallioperän ja maaperän arvokkaat luontokohteet Helsingissä, Helsingin kaupungin Ympäristökeskuksen julkaisuja 6/2004

http://fi.wikipedia.org/wiki/Taivaskallio

Lepakkoretki

Lähdimme luokan kanssa lepakkoretkelle 27.8. Kokoonnuimme kukkakaupalla klo 21 ja nousimme siitä Taivaskalliolle. Se oli hauskaa ja muutamat vanhemmatkin tulivat mukaan.
Sitten lähdimme kävelemään kohti vanhaa väestönsuojaa, joka oli kuulemma vanha filmikellari. Monet kuulemma näkivät siellä jo lepakoita.

Ilta pimeni suhtkot nopeasti ja siiryimme tykkiasemalle ja otimme eväät esiin. Mutta sitten Paula-opettaja otti esiin detektorin ja sitten aloimme kuunnella jos lepakot ääntelisivät lähistöllä. Eväiden syönnin jälkeen saimme vähän tutkia vapaasti ja aika moni havaitsikin lepakon.

Ilta oli käytännössä jo muuttunut yöksi ja olimme aika pettyneitää sillä vain muutamat olivat havainneet lepakon. Mutta sitten teimme läpimurron: näimme ihmeellistä kyllä vielä nukkumassa olevia lepakoita. Aikuiset vähän epäilivät että olivatko ne lepakoita, koska ne näyttivät vain isoilta lehdiltä. Sitten aloimme taas käyttää detektoria ja kuulimmekin vähän lepakon ääniä. No reissun lopussa olimme aika tyytyväisiä että näimme lepakoita.

Kalle
5A, luonto ja tiede -oppilaat

 

Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji.

Seuraavana päivänä 6A teki vastaavan retken, mutta Taivaskallion lepakot pysyttelivät piilosilla. Kuitenkin hekin kuulivat detektorilla ainakin pohjanlepakon ääntelyä.

Lepakkoilmaisin eli detektori

 

Detektori on siis laite, joka vastaanottaa lepakoiden kaikuluotausäänet ja muuntaa ne ihmiskorvin kuultaviksi. Pohjanlepakon kaikuluotausääni kuulostaa detektorilla maiskuttavalta ja hitaammalta kuin esim. siippojen äänet. Pohjanlepakko kuuluu parhaiten noin 28 kHz taajuudella, ja siinä paikkeilla kaikki näidenkin retkien havainnot kuultiin.

Kuva- ja tietolähde: www.lepakko.fi
 

3A:n pyöräretki Viikkiin

Ennen retkeä, edellisenä päivänä tarkistimme pyörät ja kaikkien ajotaidot. Opettelimme ottamaan luvun, ajamaan jonossa sekä pysähtymään merkistä.

Hyppynarujen välistä ajo

Temppurata Toivosen kentällä
Kun menimme Toivosen kentälle kannoimme erilaisia tavaroita  temppurataavarten. Kun olimme kentällä saimme ajaavapaasti polku pyörillä sitten opettajat tekivät tavaroista temppuradan ja sitten kun temppurata oli valmis jokainen sai ajaa sen kaksi-kalme kertaa läpi.
OttoA

Temppurata

1.     ajo lautaa pitkin

2.     pujottelu kartioitten välistä

3.     ura kahdesta hyppynarusta

4.     näytä suuntamerkki kääntyessäsi kulmassa

5.     kaartoajo kaksoisympyrässä

6.     näytä suuntamerkki toisellakin kädellä

7.     keinulaudalla ajo

8.     ajo aukosta (n. 80 cm korkeushyppytelineet)

9.     pallon siirtäminen astiasta toiseen (penkki, jossa roskikset)

10.   loppuspurtti, jarrutus ja pysähdys merkin kohdalle

Retki 4.9. Viikkiin

matka 12,5 km 
keskinopes 9,8 km/h
huippunopeus 28 km/h
ajoaika 1h 20 min

Retki oli kerrassaan mainio. Reitti kulki Koskelantietä Hirsipuunkallion kautta Vanhan kaupungin lahdelle ja siitä rantoja pitkin Viikin Arboretumiin, missä pidettiin evästauko ja leikittiin ja ihmeteltiin luontoa. Matka jatkui Herttoniemen reunoille ja sieltä takaisin koetilan kautta Oulunkylään ja Käpylään.

Oltiin arboretumissa kiipeltiin puissa ja ammuttiin puhallusputkilla.Pyöräiltiin 12,5 km.Nähtiin lehmiä.Hyvä että päästiin kotiin niinsai repun selästä.
Julius

Hetken päästä open kameran linssiin murskautuu pihlajanmarja

Katse korkeuksiin

Poika korkeuksissa

Lähdimme Viikkiin pyörillä. Ajoimme jonossa, kun oltiin perillä löysimme hienon alueen, jossa oli paljon puita.Ja söimme eväät.Sain kokeilla Juliuksen pyörää. Leikimme pikku pandaa.Ajoimme yhteensä 12.5 kilometriä.oli kivaa, kun löysimme puita.    

Oskar!

Havaintoja:
1. Sisilisko
2.Tuomenkehrääjäkoin verkkoa
3. Tuomenkehrääjäkoin kotelo
4.Sammakko
5. Hanhia hurjasti lentämässä
6. Haukka
7. Monta varista
8. Lehmiä