Lepakkoretki

Lähdimme luokan kanssa lepakkoretkelle 27.8. Kokoonnuimme kukkakaupalla klo 21 ja nousimme siitä Taivaskalliolle. Se oli hauskaa ja muutamat vanhemmatkin tulivat mukaan.
Sitten lähdimme kävelemään kohti vanhaa väestönsuojaa, joka oli kuulemma vanha filmikellari. Monet kuulemma näkivät siellä jo lepakoita.

Ilta pimeni suhtkot nopeasti ja siiryimme tykkiasemalle ja otimme eväät esiin. Mutta sitten Paula-opettaja otti esiin detektorin ja sitten aloimme kuunnella jos lepakot ääntelisivät lähistöllä. Eväiden syönnin jälkeen saimme vähän tutkia vapaasti ja aika moni havaitsikin lepakon.

Ilta oli käytännössä jo muuttunut yöksi ja olimme aika pettyneitää sillä vain muutamat olivat havainneet lepakon. Mutta sitten teimme läpimurron: näimme ihmeellistä kyllä vielä nukkumassa olevia lepakoita. Aikuiset vähän epäilivät että olivatko ne lepakoita, koska ne näyttivät vain isoilta lehdiltä. Sitten aloimme taas käyttää detektoria ja kuulimmekin vähän lepakon ääniä. No reissun lopussa olimme aika tyytyväisiä että näimme lepakoita.

Kalle
5A, luonto ja tiede -oppilaat

 

Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji.

Seuraavana päivänä 6A teki vastaavan retken, mutta Taivaskallion lepakot pysyttelivät piilosilla. Kuitenkin hekin kuulivat detektorilla ainakin pohjanlepakon ääntelyä.

Lepakkoilmaisin eli detektori

 

Detektori on siis laite, joka vastaanottaa lepakoiden kaikuluotausäänet ja muuntaa ne ihmiskorvin kuultaviksi. Pohjanlepakon kaikuluotausääni kuulostaa detektorilla maiskuttavalta ja hitaammalta kuin esim. siippojen äänet. Pohjanlepakko kuuluu parhaiten noin 28 kHz taajuudella, ja siinä paikkeilla kaikki näidenkin retkien havainnot kuultiin.

Kuva- ja tietolähde: www.lepakko.fi