Vaahteran lehtien värin vaihtuminen

Tekijät: Melina, Ilhan ja Emma  7B

 

Valitsimme tutkimuksen aiheeksi vaahteran lehtien värin vaihtumisen, koska aihe tuntui kiinnostavalta. Tiesimme ennestään, että lehtien väri vaihtuu, kun ilmasto kylmenee. Päätimme tutkia eriväristen lehtien soluja. Aluksi ajattelimme, että solut ovat erilaisia erivärisissä lehdissä.



Kuva 1. Palat vaahteran lehdistä, joita tutkimme

 Toteutus

Hypoteesin testaamiseksi teimme tutkimuksen. Menettelimme seuraavasti: Kävimme hakemassa ulkoa muutaman punaisen, keltaisen ja vihreän vaahteran lehden. Leikkasimme lehdet ohuiksi suikaleiksi ja katsoimme niitä mikroskoopilla. Emme onnistuneet leikkaamaan riittävän ohuita suikaleita, joten päätimme tehdä asian eri tavalla. Murskasimme keltaisen, vihreän ja punaisen lehden omiin kippoihin ja lisäsimme sinne pieniä kiviä ja viinaa. Murskasimme niitä, kunnes viina värjäytyi lehden väriseksi. Kaadoimme viinat ja pienen määrän vettä lasiastioihin. Laitoimme yhteen purkkiin vain vettä. Laitoimme lasiastioihin koepaperit ja annoimme niiden olla siellä 4 päivää.



Kuva 2.  Murskattujen lehtien värjääma vesi-alkoholiseos purkissa

Tulokset

Päätuloksenamme oli, että erivärisissä lehdissä on erilaisia soluja. Laitoimme paperit vierekkäin pöydälle ja vertasimme niitä toisiinsa. Keltainen näyte epäonnistui, koska paperi luiskahti viinaan, mutta punainen ja vihreä onnistuivat loistavasti. Huomasimme, että vesiraja oli kaikissa papereissa, paitsi keltaisessa samassa kohdassa. Paperissa, jossa oli vain vettä ei ollut vesirajan jälkeen muita viivoja. Punaisessa ja vihreässä viivoja oli useampia. Huomasimme, että ne olivat eri kohdissa ja erivärisiä. Molemmissa näytteissä oli vesirajan jälkeen ruskea kaistale. Punaisessa näytteessä oli muutama punaruskea paksumpi raita, jonka jälkeen raidat olivat kapeampia. Vihreässä oli ensimmäisen raidan jälkeen paksu vaalea kaistale ja useita tummanvihreitä kapeita raitoja. 



Kuva 3. Koetulokset vasemmalta: 1. keltaiset lehdet (näyte pilalla), 2. punaiset lehdet, 3. vihreät lehdet, 4. pelkkä vesi

                             

 Kuva 4. Punaisen ja vihreän  lehden kromatografia näyte, jossa raidat ovat eri väriaineiden molekyylejä

 Johtopäätös

Päättelimme, että eriväriset lehdet ja niiden solut ovat erilaisia. Mikroskoopilla tämä tutkimus ei onnistunut, sen takia käytimme viinaa ja pieniä kiviä solujen murskaamiseen. Saimme tietää ilman mikroskooppiakin, mitä solujen sisällä on.

Maisemamaantiedettä

Maisemaprojekti 5A

 

Kohteena Taivaskallio

Kaikki Käpyläläisethän tuntevat Taivaskallion kuin omat taskunsa ja tietävät mäenlaskut ja uuden vuoden vastaanottajaiset... Tutustumalla alueen historiaan löysimme ainakin meille uutta tietoa!
 
Tiesitkö?

• Ennen Malminkartanon ja Paloheinän jätemäkien rakentamista Taivaskallio oli Helsingin korkein paikka (60 m).
• Alueen poikki menee Pekka Jokipaltion tie. Jokipaltio oli eversti toisessa maailmansodassa.
• Taivaskalliolla toimi sotien aikana v. 1939–44 raskas ilmatorjuntapatteri Taivas (paikan nimi tulee tästä!). Huipulla on muistona vanhoja ilmatorjunta-asemia ja yksi ilmatorjuntatykki (76-millinen tšekkoslovakialainen Skoda).
• Taivaskalliolla on jääkauden merkkejä. Siellä on kaksi siirtolohkaretta ja lisäksi kaksi muinaisrantamerkkiä. Toinen merkki on rantakivikko (32 m merenpinnan yläpuolella), jossa on pyöristyneitä kiviä, koska n. 7000 vuotta sitten paikalla oli Litorina-meri. Toinen ja ylempi (45 m merenpinnan yläpuolella) merkki on hiekkainen ja kivinen rantavalli, koska yli 10 000 vuotta sitten paikalla oli Ancylus-järvi.

Äänimaisema

Kuuntelimme hiljaa 5 minuuttia ympäristön ääniä ja sen jälkeen jokainen teki omalla tyylillään äänistä merkinnät omaan korttiinsa.

Mistä ilmansuunnasta kuului ääniä?

Maisemamaalaus

Monien suosikkitehtävä oli perinteinen maisemamaalaus akvarelleilla. Kohteeksi sai valita laajan näkymän tai yksityiskohdan ympäristöstä. Lue loppuraporteista miten kaikilla homma ei mennyt ihan putkeen!

Kuurosokean maisema

Korvatulpat korvissa ja huivi silmillä maiseman kokemus onkin aivan erilainen. Tämä oli mielenkiintoinen ja vähän pelottava tehtävä... mutta ajattele, jos tutkisit ympäristöä aina näin! Miltä se tuoksuu? Miltä haisee? Mitä muotoja tunnet? Miltä kaikki tuntuu ja tuntuuko tutulta?

 

Otteita maisemaprojektin loppuraporteista

"- - kuulin esim. lintujen ääntä, kävelyä ja puiden havinaa. Sitten haistoin sammalta, kasveja ja erilaisia hajuja ja koskin johonkin ällöttävään ja meinasin tippua. Yritin kävellä varovasti enkä oikeesti tiennyt minne kiipesin. tunsin kasveja ja isoja puita. Aistin puita ja sammalta kiviä ja kasveja ja tuntui suoralta pyörätieltä ja pehmeältä ja tunsin maata. Maalasin kiveä joka oli tehty 1944. Maalasin kuvaan ruohoa ja taivasta ja sen kiven harmaalla." -Joni

"Lempitehtäväni oli maiseman maalaus. Löysin kuolleen vesiliskon. Kuulin erilaisia ääniä esim. linnunlaulua. Oli hauskaa katsoa Maiaa, koska hän oli jännittynyt ja hauskannäköinen, koska hänellä oli side silmillä ja korvatulpat korvissa." -Marja

"Retken hauskin kohta oli se, kun kompuroin. En edes tiedä mikä oli tylsää. Opin, että olisi aika vaikeaa olla sokea ja kuuro." -Olivia

"Minä haistoin maata, sammalta, puuta. Ja se oli outoa koska en kuullut tai nähnyt. Tunsin kiveä ja sammalta, puuta, oksia. Ne oli teräviä, pyöreitä. Kuuntelimme neljä minuuttia. Kuulin linnun ääntä, heinäsirkan ja kun tuuli meni. Maisematyö tein hienon työn joka putosi veteen :( Taivaskalliolla on illalla lepakoita. Taivaskallio on suosittu laskupaikka." -Andrey

 

Lähteet:

Antti Salla: Kallioperän ja maaperän arvokkaat luontokohteet Helsingissä, Helsingin kaupungin Ympäristökeskuksen julkaisuja 6/2004

http://fi.wikipedia.org/wiki/Taivaskallio

Lepakkoretki

Lähdimme luokan kanssa lepakkoretkelle 27.8. Kokoonnuimme kukkakaupalla klo 21 ja nousimme siitä Taivaskalliolle. Se oli hauskaa ja muutamat vanhemmatkin tulivat mukaan.
Sitten lähdimme kävelemään kohti vanhaa väestönsuojaa, joka oli kuulemma vanha filmikellari. Monet kuulemma näkivät siellä jo lepakoita.

Ilta pimeni suhtkot nopeasti ja siiryimme tykkiasemalle ja otimme eväät esiin. Mutta sitten Paula-opettaja otti esiin detektorin ja sitten aloimme kuunnella jos lepakot ääntelisivät lähistöllä. Eväiden syönnin jälkeen saimme vähän tutkia vapaasti ja aika moni havaitsikin lepakon.

Ilta oli käytännössä jo muuttunut yöksi ja olimme aika pettyneitää sillä vain muutamat olivat havainneet lepakon. Mutta sitten teimme läpimurron: näimme ihmeellistä kyllä vielä nukkumassa olevia lepakoita. Aikuiset vähän epäilivät että olivatko ne lepakoita, koska ne näyttivät vain isoilta lehdiltä. Sitten aloimme taas käyttää detektoria ja kuulimmekin vähän lepakon ääniä. No reissun lopussa olimme aika tyytyväisiä että näimme lepakoita.

Kalle
5A, luonto ja tiede -oppilaat

 

Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji.

Seuraavana päivänä 6A teki vastaavan retken, mutta Taivaskallion lepakot pysyttelivät piilosilla. Kuitenkin hekin kuulivat detektorilla ainakin pohjanlepakon ääntelyä.

Lepakkoilmaisin eli detektori

 

Detektori on siis laite, joka vastaanottaa lepakoiden kaikuluotausäänet ja muuntaa ne ihmiskorvin kuultaviksi. Pohjanlepakon kaikuluotausääni kuulostaa detektorilla maiskuttavalta ja hitaammalta kuin esim. siippojen äänet. Pohjanlepakko kuuluu parhaiten noin 28 kHz taajuudella, ja siinä paikkeilla kaikki näidenkin retkien havainnot kuultiin.

Kuva- ja tietolähde: www.lepakko.fi
 

3A:n pyöräretki Viikkiin

Ennen retkeä, edellisenä päivänä tarkistimme pyörät ja kaikkien ajotaidot. Opettelimme ottamaan luvun, ajamaan jonossa sekä pysähtymään merkistä.

Hyppynarujen välistä ajo

Temppurata Toivosen kentällä
Kun menimme Toivosen kentälle kannoimme erilaisia tavaroita  temppurataavarten. Kun olimme kentällä saimme ajaavapaasti polku pyörillä sitten opettajat tekivät tavaroista temppuradan ja sitten kun temppurata oli valmis jokainen sai ajaa sen kaksi-kalme kertaa läpi.
OttoA

Temppurata

1.     ajo lautaa pitkin

2.     pujottelu kartioitten välistä

3.     ura kahdesta hyppynarusta

4.     näytä suuntamerkki kääntyessäsi kulmassa

5.     kaartoajo kaksoisympyrässä

6.     näytä suuntamerkki toisellakin kädellä

7.     keinulaudalla ajo

8.     ajo aukosta (n. 80 cm korkeushyppytelineet)

9.     pallon siirtäminen astiasta toiseen (penkki, jossa roskikset)

10.   loppuspurtti, jarrutus ja pysähdys merkin kohdalle

Retki 4.9. Viikkiin

matka 12,5 km 
keskinopes 9,8 km/h
huippunopeus 28 km/h
ajoaika 1h 20 min

Retki oli kerrassaan mainio. Reitti kulki Koskelantietä Hirsipuunkallion kautta Vanhan kaupungin lahdelle ja siitä rantoja pitkin Viikin Arboretumiin, missä pidettiin evästauko ja leikittiin ja ihmeteltiin luontoa. Matka jatkui Herttoniemen reunoille ja sieltä takaisin koetilan kautta Oulunkylään ja Käpylään.

Oltiin arboretumissa kiipeltiin puissa ja ammuttiin puhallusputkilla.Pyöräiltiin 12,5 km.Nähtiin lehmiä.Hyvä että päästiin kotiin niinsai repun selästä.
Julius

Hetken päästä open kameran linssiin murskautuu pihlajanmarja

Katse korkeuksiin

Poika korkeuksissa

Lähdimme Viikkiin pyörillä. Ajoimme jonossa, kun oltiin perillä löysimme hienon alueen, jossa oli paljon puita.Ja söimme eväät.Sain kokeilla Juliuksen pyörää. Leikimme pikku pandaa.Ajoimme yhteensä 12.5 kilometriä.oli kivaa, kun löysimme puita.    

Oskar!

Havaintoja:
1. Sisilisko
2.Tuomenkehrääjäkoin verkkoa
3. Tuomenkehrääjäkoin kotelo
4.Sammakko
5. Hanhia hurjasti lentämässä
6. Haukka
7. Monta varista
8. Lehmiä

Ruokaretkellä

 

AHVENEN NYLKEMISTÄ

Kävimme Tonterin kanssa kalastamassa, ja ei kovin isoja saaliita saatu, mutta kuitenkin jotain. Päätimme syödä kalat, joten katsoimme YouTubesta ohjevideon, kuinka nylkeä ahven. Sitten hankimme veitsen, suolaa ja kertakäyttölautasia, ja rupesimme harjoittelemaan ahvenien nylkemistä. Aluksi oli hieman hankaluuksia, mutta kun homma alkoi sujua, saimme kaikki kalat nyljetyksi nopeasti ja suolasimme ne. Sitten vain paistoimme ne paistinpannulla voin kera, ja ne käpristyivät hassusti. Kun ahvenet olivat valmiita, maistoimme niitä ja ne maistuivat taivaallisille. Jotkut jotka eivät kovasti pitäneetkään kaloista, jättivät ne kesken, mutta hylätyt kalat eivät kauaa säilyneet pöydällä, kun ne päätyivät jo parempiin suihin. Syötyämme tulimme siihen tulokseen, että itse ongitut ja valmistetut kalat maistuivat paljon paremmille kuin kaupasta ostetut.